postaus sisältää *-merkittyjä mainoslinkkejä
Sana ”psykedeeli” tarkoittaa alunperin mielen paljastajaa. Aihe on ollut jo aikansa kuuma peruna niin terveydenhuollon ammattilaisten kuin sijoittajienkin keskuudessa muun muassa siksi että psykedeelien mahdollisuuksista eri mt-puolen ongelmien hoidossa on varteenotettavaa näyttöä. Tulin tuossa kuunnelleeksi Rachel Adamsin Listening to Ayahuascha-kirjan Nextorysta, ja jatkoin Michael Pollanin Tuntematon mieli-opukseen. Ensimmäisessä puidaan ikivanhaa seremoniakasvi-ayahuaschaaa psykoterapian linssein ja vuolain kokemuskertomuksin, toisessa puikkelehditaan psykedeelien historiaan, eri puoliin ja tutkimuksiin sekä loppua myös Pollanin omiin kokemuksiin laajemmin.
Aihe ei ole itsellenikään uusi, ja aihetta on tosiaan viime vuosina puitu neutraalis-positiiviseen sävyyn myös lehdissä ja medioissa. Tämän postauksen kirjoista poimittuja hauskoja faktoja mainitakseni – esimerkiksi kahvi on tutkijoiden mukaan aineena koukuttava päihde, kun taas ayahuascha ei aiheuta riippuvuutta lainkaan. Pollanin kirjan pidemmän historiikin mukaan psykedeelit kriminalisoitiinkin alunperin poliittisen paineen takia, ei tieteen perustein.
Ihminen on kuitenkin läpi historiansa pyrkinyt hoitamaan itseään tajuntaa laajentavin kasvein ja intuitiivisesti ehkä ymmärtänyt niiden transsendentiaalisen kosketuksen voiman tuoman potentiaalin ihmissydämeen. Deelien avulla ihminen on myös aina pyrkinyt lähestymään eri tavoin määriteltyä suurta ykseyttä, rakkautta tai jumalaa – tätä on tapahtunut aivan kaikkialla maailmassa, vain eskimoiden jäädessä ulkopuolelle sen takia että heidän alueillaan psykedeeliset kasvit eivät kasva.
Psykedeelejä on nykyään hieman eri tyyppisiä, sekä syntetisoituja että eri kansojen shamaanien vuosisatoja vanhoja nk. kasvilääkkeitä.
Käytännössä nykyaikainen, kummemmin taikamaailmoilla värittämätön näkemys on se, että nimensä mukaisesti deeli-kokemukset paljastavat oman mielen ja psyykkeen ohjelmointia poistamalla välistä mielen syvempää itseä peittävän filtterin ja purkavat oman sisän osiin näyttämiinsä näkyihin ja muihin kokemuksiin. Toisin sanoen kokemukset avaavat portteja oman arki-minän identiteetin ja ehdollistumien tuolle puolen. Tämä tarkoittaa sitä, että onnistunut psykedeeli-kokemus tuo tarjottimella eteen oman syvemmän itsen todelliset ongelmat, pelot, traumat ja ajatukset jotka ihminen on arjessa voinut sulloa niin syvälle ettei niistä ole hajuakaan.
Eräs terapeutti kertoi, kuinka hän oli vajonnut ayahuascha-seremoniassa hetkeksi äärimmäisen syvän pelon valtaan siitä että seremoniatilan miehet tahtoivat hänelle pahaa. Kokemusta prosessoituaan hän ymmärsi itsessään huomaamatta aina eläneen ja elämää voimakkaasti muokanneen trauman ja pelon koko miessukupuolen käytöstä kohtaan, ja hän kykeni viimein tukemaan itseään ja avaamaan pelkoaan niin ettei enää toiminut traumansa ohjaamana.
Kyseessä ei psykedeelien modernissa hoito-ja terapia-käytössä ole mikä tahansa trippailu, vaan vastuullinen, tietoinen ja tarkkaan ohjattu kokemus, jossa potilas pääsee käsiksi syvällä piileviin tunteisiinsa ja ongelmiin, joita tavallinen terapia ei ole kyennyt tavoittamaan. Moni kaikkea kokeillut on deelien avulla viimein saanut kosketuksen itsensä osiin, joita mikään muu keino ei aiemmin saanut avattua. Psykedeelit voivat auttaa potilaan omaa kykyä analysoida itseä ja jelppaavat oman psyykkeen luotaamisessa.
Em. deeli-kokemuksiin on kuitenkin ehdottoman tärkeää yhdistää terapeuttinen puoli, jossa kokemuksia päästään purkamaan niin että elämänlaatu paranee tai jokin todella muuttuu. Pelkkä deelien popsiminen ei siis ole auta. Kyseessä on aina syvällinen ja sisäistä itseä integroimaan pyrkivä prosessi, jonka mukana mieleen tuodaan uusia elämää helpottavia ajatteluratoja eli tietoisesti ohjelmoidaan aivoja terveempään suuntaan.
Psykedeeliterapia tai deelien mikroannostelu voivat olla hyödyksi mm. masennuksessa, riippuvuuksissa, sosiaalisissa peloissa, saattohoito-tilanteissa sekä PTSD:ssä.
Mainittu ayahuascha on ehkä tunnetuimpia ikiaikaisia psykedeelisiä seremonia-kasveja, ja myös hyvin potentiaalinen masennuslääke sen serotoniinijärjestelmän kautta vaikuttavuutensa takia. Muita vastaavia ovat mm. MDMA, LSD ja psilosybiini. Aineita käytetään paikoin ja tutkimuksissa jo nyt myös mainitseminani mikroannoksina eli mikrodoussauksina mielenterveyttä tukemaan. Mikroannos tarkoittaa esimerkiksi kapseleihin pakattua tuotetta joka ei aiheuta psykedeelisisiä kokemuksia eikä vaadi niiden kaltaista prosessointia, vaan tukee aivojen toimintaa pitkäjaksoisesti muuta kautta. Esimerkiksi ayahuaschan mikromäärä voi olla noin 1/6 perinteisessä kasviseremoniassa nautitusta kasvilääkkeestä.
Deelien monien mielessä elävän sekoilu- ja bile-leiman takia on huvittavaa, että ammattilaisten mukaan deeleistä hyötyisivät itse asiassa etenkin keski-ikäiset, elämäänsä negatiivisesti liian urautuneet ihmiset joiden mieli ei enää näe omien ympyröidensä ulkopuolelle.
Psykedeeli-terapiasta puhutaan syvällisenä, rakkaudellisina matkana- kunhan ammattilainen ohjaamassa on oikea. Kehen vaan shamaaniksi itsensä tituleeranneeseen ei kannata luottaa, deeleillä tehdään myös kylmää rahaa ja ihmisten terveyttä, kipua ja kaipuuta suuremman perään käytetään täysin moraalittomasti hyväksi.
Osa ihmisistä nauttii esimerkiksi viidakkojen siimeksissä tapahtuvien ayahuascha-seremonoiden alkuperäis-fiiliksestä ja kertoo muuttuneensa jo niissä perustavanlaatuisesti, mutta koulutettu psykedeeli-terapeutti tai vastaavaa modernia näkemystä omaava ohjaaja omaa ehkä pelkkiä shamaaneja perusteellisempia, tutkittuja terapeuttisia välineitä kokonaisvaltaisemman tietoisuuden muutoksen tai tervehtymisen tueksi. Riippuu mitä hakee ja mikä itselle on syvää. Osassa rituaaleista on toki automaattisesti mukana sekä shamaaneja että mielen ammattilaisia. Huomioon otettavaa on myös se, että psykedeelien parissa ”set” ja ”setting”, eli lähtötunnetila, intentio ja ympäristö ratkaisevat oleellisesti kokemuksen laadun eli negatiivinen lataus (kuten ikävä ohjaaja, ilkeä shamaani, tai karsea testauspaikka) tuottaa huonoja kokemuksia.
Yksin psykedeelien nauttimista ei suositella sillä psyykkeessä voi piillä piilotettuja puolia jotka deelien esiin nostamina saattavat aiheuttaa vaaratilanteita. Esiin voi nousta vaikkapa ennen kokemattoman rajuja pelkoja joihin tarvitaan toisen ainetta ottamattoman tukea. Kirjassaan Pollan itse konsultoi sydänlääkäriään ennen kokeilujaan ja sai ohjeen varoa osaa niistä, joten muutkin vastaavat riskitekijät kannattaa huomioida. Muutenkin tietty peruspohja ja itsen tasapaino ennen kokeiluhin lähtemistä on tärkeää ettei kokemus muutu vaikkapa psykoosiksi, terapeutitkaan eivät Pollania vapaasti lainattuna hoida jokaista sekopäätä (joku oli nostanut kokemuksestaan vain enemmän sekaisin mentyään psydekeeli-terapeuttiaan vastaan oikeusjutun).
Deelejä käytetään toki hoitomerkityksiensä ulkopuolella moniin eri tarkoituksiin uusien kokemuksien kartuttamisesta luovuuden lähteiden etsimiseen- sekä siihen bilettämiseen. Teinien hihittelevät sieni-sekoilut ja vitsailu sille kun jokin vahingossa deelejä nautittuaan tipahtaakin tapaamaan transsendentiaalisen, puhdistavan rakkauden, edustavat ihmisluontoa ja valtavirran nuuska-asennetta kohtaan totutusta poikkeavia suuren tuntemattoman kokemuksia. Oikeastaan tämä kertoo myös siitä, mikä puhekulttuurimme normeihin kuuluu, vaikka esimerkiksi tämän HS:n artikkelin mukaan yllättävän moni täysin terve kuulee arjessa ääniä (juttu on vain tilaajille, sorry) ja lukemani mukaan jopa 50% USA:n väestöstä on kokenut selittämättömiä, yliluonnollisia kokemuksia ilman deelejäkin. Yksi lapsia terapoinut ammattilainen kertoi psykedeeli-kokemuksiensa tuovan hänelle virkistävää tutkimuspohjaa sekä ainutlaatuista näkökulmaa siihen miten lasten mieli toimii.
Kannattaa muistaa että psykedeelit ovat Suomessa vielä laittomia paitsi erikseen lupaa vaativassa tutkimuskäytössä. Silti niitä täälläkin artikkeleiden ym. mukaan liikkuu, muuallakin kuin vain rosvojen ja diilerien kynsissä joilta hankittuna ei koskaan tiedä miten vastuuttomaan tuotantoketjuun sotkeutuu ja miten puhdasta saatu tavara on. Siellä täällä kasvavia psilosybiini-sieniäkin voi periaatteessa poimia kuka tahansa, mutta Pollan varoittaa että niiden lähilajit voiva jopa tappaa.
Ayahuaschan kaltaisilla perinnekasveilla ja deeli-kokemuksilla muutoinkin on tosiaan myös paljon puhuttuja henkisiä, tämän elämän tuolle puolen kurottavia oksia. Moni saa niiden avulla ensi-kosketuksensa (itselleni deelejä käytännön elämässä tutumpiin) energiamaailmojen ulottuvuuksiin, joista yleistieto on tosin ja osin vielä hyvin kirjavaa suusta suuhun kulkevaa puhetta (vaikka se netissä muuksi brändättäisiinkin). Shamaaneilla on aiheesta omaa sanastoaan sekä selittämis-kehyksiään, voisi sanoa että kaikilla henkisillä liikkeillä (sis. uskonnot) monen mielestä omiaan, ja todellisuus lienee jossakin ihmisten uskonsotien paremmalla puolen.
Niin tutkijat, terapeutit, agnostikot kuin ateistitkin ovat ayahuaschan kaltaisten kasvien (tässä puhutaan siis suuremmista annoksista) kanssa päätyneet tapamaan ja uskomaan mainitsemaani kaikkea elämää liikuttavaan jumalvoimaan, niin kauniiseen, suureen ja puhtaaseen rakkauteen jota ei ilman sen omaa kokemusta voi millään käsittää. Deelitkin, tai niiden aloittama prosessi, voivat viedä ihmisen sellaiseen laadultaan eheyttävään kokemukseen, jossa tämä tulee täysin nähdyksi ja rakastetuksi ensimmäistä kertaa ikinä. On toki heitäkin, jotka eivät deelien kanssa juuri mitään koe, ja huonoja trippejä tapahtuu.
En nyt tässä jutussa perehdy enempää eri deelien ominaisuuksiin. Aihe on kuitenkin mahdollisuuksia täynnä, se kiinnostaa minua niin kulttuurillisesti kuin omalla matkallani tietoisuuteni tutkijana.
Henkisenä ja tietoisuuttani muilla keinoin kuin psykedeelein avanneena ihmisenä psykedeelien kokemuskuvaukset vaikuttavat osin hallitsemattomilta sisäisen energian ja muun meidän kielellä eekkumässyn (“eekku”=energia) poukkoiluilta. Voisin tässä pohtia villeimpien kokemuksien (energiaa kutsuvia ja ohjaavia) energia- ja tunnetaustoja pitkällekin.
Yleisesti voitaisiin aiempaa jo kerraten sanoa, että psykedeelit (sillä kunnon annostuksella) poistavat hetkeksi ihmisfiltteriä, arkiminän ollessa vain jäävuoren huippu siitä mitä meihin kätkeytyy ja mitä todellisuus on. Normaalia ymmärtävä tajunta toimii Pollaninkin kirjan mukaan vain ehdollistumiensa avulla, kuin oppimaansa karttaa lukien. Hetkeksi laajempaan näkökulmaan pomppaaminen herkistää ja tervehdyttää vähäänsä usein rajoittunutta ja sen pakotteista käsin toimivaa ihmistä.
Osalla meistä on todella kykyjä päästä apuaineittakin kokemuksiin mistä deeleillä jossain määrin saa viitteitä. Kun olen muille kertonut joistakin omista poluistani, on useamminkin kysytty että käytitkö apuna sieniä tai muuta, enkä ole käyttänyt- ja tämäkin tuli Pollaninkin kirjoissa vastaan yleisenä kokemuksena niiden ihmisten keskuudessa jotka eivät deelejä seikkailuihinsa tarvitse. Pollanin kirjassa mietittiin että psykedeelit ovat ihmisille joita tällaisia kykyjä ei muutoin ole, mutta tämä toki riippuu tapauksesta.
Aiheen kirjat: Tuntematon mieli, Michael Pollan (enkkuversio: *Amazon.de) ja Listening to Ayahuascha, Rachel Harris (*Amazon.de, molemmat löytyy kuunnelmina Nextoryssa, *tässä linkki 30-päivän ilmaiseen kokeiluun uusille asiakkaille).
Muita nimiä ja kirjoja aiheesta (en ole tutustunut, en voi taata mitään): Sielun köynnös- Henkimatkoja unohdettuun tietoisuuteen/ Samuli Arkko, Tajunnan ovet/ Aldous Huxley, The Electric Kool-Aid Acid Test/ Tom Wolfe, Road to Eleusis/ Gordon Wasson, Trip/ Tao Linn, The Walls of Illusion: A Psychedelic retro/ Peter Haining, Timothy Leary (mm. Marsh Chapel Experiment, monien mielestä hepun käytös oli myös aikanaan iso syy sille miksi deeleistä nousi aikonaan haloo ja ne kriminalisoitiin), Hamilton Morris (videoita Vicessä täällä), Rick Stassman (dmt), Paul Statements (sienet), Terence Mackenna.
Seurattavaa somessa: Mippi Vuorikoski (terapeutti)/ Avun artikkeli Mipistä tässä. Facebookin psykedeeli-ryhmä. Näihin saa mielellään ehdottaa lisää.
Postauksen kuvat ovat lavasteita, eivätkä kuvaa psykedeelejä. Kunhan olen juonut viime aikoina yrtti-teetä kannukaupalla.
ikaplikanhymy 