Itsetuntemusta, parts workia ja sisäisen feminiinini vastakkaisia jumalattaria
Kuten moni varmasti tietää, olen ollut kauan kiinnostunut itsetuntemuksesta ja henkisestä etsinnästä. Tällaiseen sisältyvistä harjoitteista ”parts work” on itsetuntemus-työskentelyä, jossa tarkastellaan ihmistä, hänen tunteitaan ja persoonallisuuttaan eri osien näkökulmasta. Ideana on, että ihmisellä voi olla erilaisia tunne-, ajattelu- ja toimintatapoja, jotka muodostavat erillisiä ”osia”. Näitä sisäisiä osia voidaan nähdä ikään kuin sisäisinä hahmoina, joilla on omat tarpeet, tunteet, uskomukset ja tarkoitukset. Jokainen osa voi olla vastuussa tietyistä toiminnoista tai käyttäytymisestä, ja nämä osat voivat joskus olla keskenään ristiriidassa.
Parts work -työskentelyssä tavoitteena olisi tunnistaa näiden osien olemassaolo ja ristiriidat sekä luoda ymmärrystä ja tasapainoa näiden osien välille. Tämä voi auttaa henkilöä löytämään tapoja integroida osat tasapainoisemmin elämäänsä ja hyödyntämään niiden vahvuuksia eri tilanteissa. Tavoitteena on saavuttaa kokonaisvaltainen ja tasapainoinen lähestymistapa elämään, joka kunnioittaa ja hyväksyy kaikki osat henkilön persoonallisuudessa.
Tässä otan esiin kahtiajakoisuuteni sisäisen feminiinini ja maskuliinini välillä, vaikka niitä voisi kutsua toki muillakin termeillä.
Sisäinen feminiinisyys on psykologinen ja henkinen käsite, joka viittaa kaikenlaiseen naiseuteen ja naisellisuuteen liittyvään joka on sisäisesti läsnä jokaisessa ihmisessä, riippumatta heidän sukupuolestaan. Se liittyy henkilön tunnepuoleen, intuitioon, empatiaan, luovuuteen, hellittelyyn, huolenpitoon ja yhteyteen muiden kanssa.
Sisäinen feminiinisyys on laajempi käsite, joka korostaa yin-energiaa tai feminiinisiä piirteitä, jotka voivat ilmetä sekä miehillä että naisilla. Sisäisen feminiinisen energian vastakohtana pidetään usein sisäistä maskuliinisuutta, joka edustaa yang-energiaa tai maskuliinisia piirteitä, kuten voimaa, kilpailullisuutta ja itsenäisyyttä.
Kasvuympäristöni ruokki ja kannusti elämään lähinnä tuon viimeksi mainitun maskuliinisen puolen epäterveeksi äityvän itsenäisyyden ja kilpailullisuuden kautta, ja sain aimo törmäyksen aikaan kun en enää jaksanutkaan painaa täysillä ja intuiitivisesti käperryin hoivaamaan itseäni ja unohdettua feminiiniäni. Oma feminiininen osani kaipasi syvästi vain turvaa, rauhaa ja vapautta.
Olen käynyt oikukasta matkaa saadakseni energia-kontrastini oudot väänteet edes jotenkin järjestykseen. Kaipaan aina entistä väkevämmin pehmeämpiä tapoja elää, tehdä työtä ja virrata, siis vieläkin feminiinisempää, pehmeämpää otetta elämääni. Koen koko ajan ristiriitaa siinä miten soluttautua maailmaan, joka menestysresepti on usein jopa toksisen maskuliininen, itsekeskeinen, kaasua painava ja kivikasvoinen. Minusta (ja nykyään onneksi lukemani mukaan myös monista muista) tämä on nykyajan tautikin, se että on oltava niin pyrkyri ja onnistuva ja että pehmeää herkkyyttä, haurautta ja feminiinisempää puhdasta avautumista elämälle sekä täyden tuen pyytämistä muilta sen sijaan että pärjäisi itse lähes halveksutaan.
Koen että herkimpänsä kuuntelun ytimessä piilee kuitenkin elämän syvempi, ei niin ulkoiseen kiinnittynyt rauha ja onni. Olen saanut sellaisista tunteista itsessäni kiinni, kun päästän kontrollintarpeestani irti ja annan kulettaa.
Luin tuossa shaktista ja jumalattarista kertovaa kirjaa. Löysin yhden tätä postausta täydentävän kohdan: itsessä eläviä eri (feminiinisten) voimien laatuja voisi kutsua myös erilaisiksi kosmisiksi jumalattariksi. Kirjassa kerrottiin tarinoita (nämä eivät ole kirjaimellisia lainauksia, lainaan sen minkä muistan), joissa maailman surma oli se, kuinka maskuliini-voima petti ja tuhosi feminiinin. Eräässäkin tarinassa tämän teki nimenomaan isä (eikä vaikka poikaystävä) jumalatar-tyttärelleen kun ei kunnioittanut heidän yhteistä sopimustaan. Tästä syystä jumalatar kimmastui ja jätti maailman. Edellinen kuvastaa mielestäni hyvin sitä, kuinka isät eivät ole osanneet tukea ja kunnioittaa tyttäriään (tytöiksi itsensä kokevia) henkisesti vaan lähinnä käskeneet aina pärjäämään, antaneet jonkin herkän kuihtua ihan tietämättömyyttäänkin. Tämä koskee myös pienten poikien feminiinistä voimaa, isäthän eivät tukemista osaa koska he eivät itse ole saaneet herkimmälleen tukea ja ohjeistusta.
Melkein kaikelle meissä asuvalle on siis kirjan mukaan oma jumalatar. Osa heistä ehkä nukkuu, mutta se ei tarkoita etteikö voimaa olisi ja heitä ei voisi pyytää avuksi. Minusta on ihan hauska leikki miettiä itseänikin tätä kautta, saan niin kiinni eri osieni vivahteista ja osaan myös huvittua sille miten rikas maailma olen, mikä on naiseuden, tai ihan olemassaolon alkuperäisen luonnon, voiman myrsky ja laava, millainen muutosvoimakin minussa piilee. Jopa heikkouteni ovat jumalattarien osia, arvokkaita, kauniita ja pyhiä. Tässä voin olla itselleni hellä.
Kirjan joogan ymmärryksessä feminiini oli jopa maskuliiniakin puskevampi tuli-tar, jonka ansiosta maailma aina jälleensyntyi. Siis: vaikka yllä ensin sanoitin sisäisiäni länsimaisen feminiinisen ja maskuliinisen polariteetin avulla, niitä voi sanoittaa myös eri tavoin.
Nuorempana arvostin lähinnä maskuliinista driveäni ja voittojani, koska ympäristö palkitsi ja ihaili vain niitä. Tapa meilläkin päin oli että kehuttiin lopulta vain työn teosta ja muista ansioista eikä puhuttu vaikkapa lempeyden voimasta, kyvystä pysähtyä vain rakastamaan, keskeneräisyyden kauneudesta, kyvystä tuntea tunteita tai nähdä fyysisen ohi.
Opin hylkimään tietyn sortin liirumlaarumeita, lopulta elin kuin kuori, ja niistä tavoista on ollut äärettömän vaikea pyrkiä irti.
Niin miehissä kuin naisissakin liian moni jumala ja jumalatar on kuollut, ja sellaiselle pitäisi herätä ennen kuin viimeinenkin meidän omista pyhistä voimistamme jättää maailman ja pelkkä ihmisen ranka jää yksin tänne kisaamaan siitä kuka seisoo kilpailu- ja taistelukentällä viimeisenä.
Suositukset. Luettavaa feminiinisyydestä, naiskehosta ja naiseudesta: Alisa Vitti: Woman Code. Saatavilla: Nextory, *Amazon.de. Teal Swan: How To Awaken The Divine Feminine Within You-artikkeli ja video
ikaplikanhymy 