Synkronisiteetti merkitsee symbolisesti tai emotionaalisesti merkitsevää yhteensattumaa, jolla ei ole suoraa syy-seuraussuhdetta toisiinsa. Ennen kuin uushenkisyys omi aiheen, termi tuli alunperin tunnetuksi sveitsiläiseltä psykiatri Carl Jungilta. Jungin synkronisiteetin käsite syntyi hänen pitkäaikaisesta työstään psykoanalyysin ja syvällisen psykologian parissa. Synkronisiteetti ilmiönä muistuttaa kiinteästi myös jumalan/ jumalien merkkejä saavien uskovaisien selityksiä kokemuksilleen. Monien mielestä hindulaisten pyhät Veda-kirjatkin puhuvat aiheesta.
Synkroniaan tai merkkeihin uskova pyytää universiumilta, korkeammalta voimalta, rakkaudelta tai jumal-hahmoltaan vahvistusta ja suuntaa henkilökohtaiseen hengelliseen polkuun, rukouksiin, päätöksiin tai elämäntilanteisiin merkkien tai synkronisiteettien muodossa. Joskus merkit ja synkrot alkavat yllättäen, pyytämättä ja täysin ennalta arvaamatta. Osa kokee, että niitä alkaa tulla kun päätyy viimein elämässään oikealle tielle. Psykedeeliterapia-postaukseni kirjoissa mainittiin lisääntyneet synkronia-kokemukset yhtenä osana sitä että psykedeeli-kokemuksien myötä oman johdatuksen koettiin voimistuvan.
Synkronisiteetti-kokemuksissa vastaan voi lyhyen ajan sisään tulla esimerkiksi toistuvia lukuja tai kellonaikoja (kuten 11:11, 333, 12:34), raamatun jakeita tai mystisiä lauseita, sydämen tai ristin muotoisia kiviä tai muita asioita; henkilö voi myös löytää itsensä seminaarista joissa sattumalta käsitellään hänen tilanteeseensa liittyvää teemaa tai hän törmää pohdintaansa liittyvään ihmiseen pitkästä aikaa ihan puskasta ja niin edelleen. Myös vaikkapa tarot-kortit osallistuvat teemaan, mikäli ne nostavat eteen viime aikoina pinnalla olleita ja toistuneita asioita tai viestejä.
Henkisessä näkökulmassa siis uskotaan, että nämä tapahtumat ovat merkittäviä jollain tasolla, vaikka niiden yhteys ei ole ilmeinen järkiperäisesti. Tulkinnat vaihtelevat, ja somenkin mukaan aika moni ei-asiaan-perehtynytkin kyllä niitä huomioi ihmetys- ja nauruhymiöiden kera. Aihe vähän trendaa siinä missä kiitollisuus-päiväkirjatkin. ”Katso, elämässä on myös taikaa” näistä postaavat haluavat ilmaista ja siksi aihe niin ihana ja inspiroiva onkin.
Psykologinen näkökulma siihen miten mieli synkronisiteetteja havaitsee. Jungilla ei ole tekemistä tämän postauksen henkisten näkemyksien kanssa, mutta hänellä on aiheeseen psykologista pohdintaa. Hänen mukaansa synkronioiden huomaamiseen liittyy ihmisessä elävän kollektiivisen alitajunnan luoma silta yksilön tietoisuuden ja ulkoisten tapahtumien tai seikkojen välille. Kollektiivinen alitajunta on siis sitä, miten ympäristön vaikutukset ja opit meissä ilmenevät jakamiemme arkkityyppien, symbolien ja oikeina pitämiemme merkitysyhteyksien kautta. Käytännössä siis koko tietoisuutemme ja kykymme havaita elämää on rakentunut tiettyjen kollektiivisesti yhteisten vastaavuuksien suhdanteiden varaan.
Mikäli Jungia oikein ymmärrän (kävin tästä keskustelua chat-gtp:n kanssa ja se väitti Jungin yhtyvän näkemyksiini ja logiikkaani) törmäämme kollektiivisesti oppimiimme merkkikieliin ja niiden synkronioihin joka tapauksessa, tiedostimme sitä tai emme, koska ymmärryksemme maailmasta perustuu niihin ja luemme maailmaa niine avuin. Synkronioita siis tapahtuu vaikka niitä ei panisi merkille. Tunnetasosta riippuen ihmismieli hakee toistuvuutta ja vuorovaikutusta alitajunnassaan elävien symbolien ja arkkityyppien kanssa etsien niistä syvyyttä ja merkityksiä elämäänsä.
Jung ilmaisi että synkronisiteetteja voi oikeastaan käyttää henkilökohtaisen kasvun välineenä omien syvempien psykologisten kerroksien ja merkityksien ymmärtämiseen, ja niitä tulkitsemalla voi koettaa ymmärtää miten sisäistämämme havainto- ja merkityskulttuurit vaikuttavat itsessä.
Koen Jungin psykologisen näkökulman täsmäävän arkeen ja olevan hyödyllinen väline tutkia ja arvioida omaa kokemusta. Kun sanan ’synkronia’ oppii niin alkaahan huomata sitä sielläkin missä sitä oikeastaan oli jo ennen ilmiön tiedostamista.
Henkinen lisä ja sisä aiheeseen. Henkisyys selittää synkronioita vetovoiman lailla ja manifestoinnilla, jossa yksilön henkinen energia, värähtelytaajuus, vetää puoleensa asioita joita tämä ilmentää ja pyytää- myös opastusta ja synkronisiteetteja. Mihin keskityt ja mitä elämältä odotat, se lisääntyy, ja jos pyydät ja osaat odottaa lisää synkronioita niin niitä alkaa tippua.
Tässä maailmankuvassa (jonka käsitteistä, kuten energioista, monilla on myös käytännön kokemusta- ei niitä tyhjästä keksitä eikä tämä ole uskonto vaan osa yhteistä tutkimusta) elämä on siis erityyppisiksi energioiksi (fyysinen on omanlaisensa energia) järjestäytynyttä valoa, ja samankaltaiset asiat periaatteessa jahtaavat toisiaan. Tämä on yksinkertaistus, koska ihminen (fyysisyyteen keskittyvänä energiana) on niin kaikenmoisten energioiden keitos.
Moni alkaa vetovoiman lain harjoittelunsa manifestoimalla mitättömämpiä poikkeavia synkronisiteetteja, kuten vaikkapa tietyn värisiä vastaan tulevia autoja koulu- tai työmatkan aikana, sen takia että niihin on helpompi uskoa kuin vaikkapa jo huomenna kaksinkertaistuvaan palkkaan tai täydelliseen ihanne-puolisoon. Synkroja manifestoidaan niin kuin kaikkea muutakin, eri ihmisille sopivat eri tavat. Keskeistä osaa perusopeissa näyttelevät oman viben hyvänä pitäminen ja usko koko lystiin, sekä erilaiset usein mielen ja aivojen toiminnan ymmärrykseen pohjautuvat harjoitukset omien uskomuksien ja ajattelun muuntamiseksi parempaan suuntaan. Joskus oma väre, siis energia, uskoo ja alkaa tehtailla manifestointeja ja synkronisiteetteja tuosta vain, joskus siihen kuluu eri syistä aikaa.
Synkronisiteetit ihmisten käsissä, ensin se mustempi pääty. Jungia kääntäen, ihmiset näkevät maailman ympärillään sisäisin silmin joiden kykyjä ja kaahauksia luo monia asia. Elämme tietoyhteiskunnassa, jossa ihminen altistuu eri näkemyksille hyvin pirstaleisesti. Keskivertoihmisen mediaa ja viihdettä kuluttaneessa alitajunnassa on ruuhkaa eri tavoista ajatella ja yhdistää asioita toisiinsa. Oppimaansa (usein huonosti pureksittua ja rikkinäistäkin) helposti yhdistelemään kykenevän ja mielikuvituksekkaan on siis erittäin helppoa keksiä tykkikaupalla synkroja ihan ilmasta. Tässä tietynlaiset päät kaahaavat ojaan ja perustavat saamilleen merkeille ja kokemuksille kultin tai ääriuskonnon.
Spirituaalisen skenen netti-palstoilla vilisee fiksuista hulluihin omia ehdotelmia sekä elämänteorioita. On ihmisiä joiden kyky päätellä ja huomata synkronisiteetteja yltää toteen eletyn scifi-fantasian tasolle. Ei se psykoosia vaadi, että itse luotu pään sisäinen maailma ja usko siihen että oma ajattelupohja pitää vie mukanaan. Ihminen on taipuvainen uskomaan sitä mikä itsellä käsillä on.
Ääripäissä synkronia-seikkailuista potkua saaneet menevät sekaisin. Osa päätyy vahingossa mukaan peliin, jossa saa jatkuvasti todeksi uskomiltaan energioilta, kanavoilta, hengiltä ja vaikkamiltä jumalilta synkronioita, ehkä myös muitakin viestejä ja ohjeita (toim. huom.: tämä ei tarkoita etteikö viestejä voisi saada myös oikeasti järkevämmissä kehyksissä). Kokemuksiin voi liittyä erilaisia hyvin tosia energeettisiä ja mysteerisiä kokemuksia, joita ei ymmärretä laadullisesti turhaksi energiakuonaksi- energiamaailma kun on villi ja täynnä palttua jos siellä holtittomasti toikkaroi ja seuraa mitä sattuu.
Intohimo mysteereihin, henkisyyteen ja merkkeihin voi siis luoda hurjia luolastoja.
Ja tässä minä puutun puheeseen ja vihellän: näin mieltämme ja energioiden hullua puolta ymmärtämättömässä linnassa moni netin ja vanhojen kirjojen opettama todella elää. En minä näistä puhuisi ellen tietäisi, olisi nähnyt ja kuullut ihmisten tarinoita. Mutta että sairas ja terve energia sekä terve ihminen sairaan energian keskellä ovat kaikki eri asioita.
Itsellänikin on takanani hulluja kokemuksia. Alkumatkallani sain aikaan erittäin päräyttävän synkronioista liikkeelle lähteneen ketjun, jossa kärry lähti ihan käsistä ja hyvä kun ei pahemmin käynyt. Joukkoon liittyi niin polveilevia unia kuin outoja viestejä, joita tulkitsin yksipuolisesti omaan suuntaani kun en paremmasta tiennyt.
Myöhemmin minut nostettiin hieman eri yhteydessä mutta samaa selittäen astraalitason uneen, jossa minulle näytettiin tiedostamattomasti minua vienyt energiakierre joka kyllä toi merkkejä ja vastaavuuksia sille mihin luotin, mutta joka vei aina väärään suuntaan ja sai minut uskomaan myös valheita. Matkani myötä olen oppinut huijaavien energioiden sekä oman mieleni luonteesta sen verran etten itse lupaile kenellekään näiden maailmojen ihmeistä yhtään mitään tuosta vain.
Oman psyykkeen ja tunnemaailman rakenteiden ymmärrys on oleellinen osa sitä, että kykenee näkemään energioiden esitystä sekä kokemiaan synkronioita pidemmälle. Siksi minä Jungiakin tuossa alkupuhteeksi yhdeksi työkaluksi tuputin. Synkronioita merkille pantaessa ja ymmärtäessä on tärkeää miettiä, mikä energia itsellä niitä todella manifestoi ja mitä muuta niihin liittyy.
Omat tunnerakenteet sekä suhde elämään ovat osa tätä energiasoppaa. Terveemmässä päädyssä ihmisten pohjavibe joka energioita aikaan saa, elämää luo ja synkronioitakin manifestoi sisältää esimerkiksi valmiiksi hyvän itsetunnon, vankan positiivisen suhteen elämään (sekä sen rajoitteisiin että mahdollisuuksiin), ja kepeää toivoa ja uskoa unelmiin – tällöin ihminen osaa ottaa merkit tiedostavasti ja voi niiden kannustamana myös päätyä sinne minne toivookin. Jos taas elämästä puuttuu terveitä perusasioita ja oma energia toimii maadoittumattomalta pohjalta eskapistisesti, unelmiin liittyviä synkroja voivat alkaa johtaa omat arvailut, mielikuvat ja jopa täysi irtaantuminen jaetusta todellisuudesta. Synkronioihin voidaan alkaa takertua viimeisenä toivona kaikesta ja niitä voidaan alkaa tulkita liikaa kaikkeen mahdolliseen yhdistäen. Viimeksi mainittua voi olla itse hyvin vaikea itsessä nähdä ennen kuin hökötys kaatuu niskaan.
Synchronicity- whispers of divine orchestration, lukee some-quotissa, lause on kaunis, helposti tykättävä, resonoiva ja meneehän se niinkin kunnes joku putoaa kelkasta ja käy köpelösti.
Synchronicity is universe’s way to say yes, mutta joskus sitä yesiä energiana manifestoikin pelkkä oma hinku olla oikeassa. Itselläni esimerkiksi on vahva ympäristön minuun luoma kaiken osaajan karma (olin nuorempana basic kymppityttö ja kaikessa menestyjä), jonka yksi väre tietyssä elämänvaiheessa onnistui taitavan huvittavasti väistelemään kaikkia todisteita siitä että olen väärässä yhtään missään. Manifestoin universiumiltani pelkkää yesyesiä tämän tästä, ja huomioin vain ne. Kun kaikkein eniten haluamani asia minut pysäytti eikä edennyt luuloillani, alkoikin hoitava matka kohti korjaamaan omaksumiani vääriä käsityksiä elämästä sekä energioista. – Kannattaa siis jälleen Jungin hyviä neuvoja kuunnellen miettiä, mitä meissä piilevät mielen rakenteet sekä ehkä vajaa tieto ja uskomukset maailmasta saavat näissä yhteyksissä aikaan, mitä ne pistävät maailmassa huomaamaan ja miten polkua käymään. Lisäksi on syytä tutkia ja hoitaa omaa epätasapainoon kenties johtanutta ja todellisuutta pakenevaa tunnepuolta, johon henkisyyskin kyllä tarjoaa metodia jos toista.
Toisaalta ihmiselle tekee aivan itun hyvää se, että maailma ympärillä huutaa kovaan ääneen ”KYLLÄÄÄÄ!” kun liian monen kokemus maailmasta on niin ”En minäkään elämältä haluamaani saa, maailmassa on niin vähän”-, ”Ei kannata kuvitella elämästä liikoja”- ja ”Eihän täällä muuta kuin petytään”-voittoinen. Näen aiheen motivaatio-puheissa siis sen voimaannuttavan ja erittäin kauniinkin puolen. Tässä henkisyys taas helposti vain paikkaa sitä, missä kuolleeksi koettu elämä sekä muut ihmiset jättävät yksin. Äärille menevät ihmiset menevät sinne siksi ettei oma elämä muuten elä.
Huonojen omien kokemuksieni ja muilta kuulemieni aivan hirveiksi äityneiden tosielämän tarinoiden takia olen itse näistä puhuessa tarkempi. Pidän synkronioita lähinnä hauskoina elämän ilmentyminä, joista saan inspiraatioita ja pientä taikavoimaa. Täältä löydät lyhyemmän postauksen eräästä hienosta synkronisiteetti-kokemuksestani.
Mielestäni aiheesta keskustellaan spirituaalisessa yhteisössä usein liian yksipuolisesti ja – jälleen (köh, köh, särmikäs lemppariaiheeni) – objektiivisesti katsottuna ilman vastuuta ja etiikkaa. Anti jää köykäiseksi omiin ja universiumin taikavoimiin uskomiseksi, monella todella on sellainen mielikuva että synkronioihin voi luottaa silmät ummessa ja että ne ovat varma todiste siitä että oma olete jostakin asiasta on totta.
Mutta ei lasta pesuveden mukana, vaikka pestä täytyykin. On olemassa myös helppo, lempeä, kiltti ja hyvin ihmistä kohteleva energia-maailma jonka tuoma rikaste synkroniat ovat. On hyvin kauniita tositarinoita, joissa synkronisiteetit ovat vieneet kädestä pitäen ihan sinne minne pitikin. Kovan järjen maailmassa meissä on vain kipeän todellista sisäistä huutoa ja tarvetta luopua järjen aseista, jolloin osa hukkaa vahingossa tarpeellisenkin osan ihmisjärkeä. Synkroniat toimivat, kun koko elämää ei laske niiden käsiin ja muistaa ohjaavansa elämäänsä lopulta itse. Synkronioita hoksaava henkinen mielesi on tavallaan pieni tähtilapsesi joka osoittelee tämän tästä taivaalle kaltaistaan valoa sieltä etsien ja tunnistaen- ja jonka ihmeellisiä kykyjä täytyy aikuisen valvoa, ohjeistaa ja opettaa. Sitä täytyy muistaa kohdella myös rakastavasti eikä itseä virheistä solvaten.
Pelkkä positiivisuus voi erkauttaa meitä, ja tietyt ihmiset jäävät yksin sen kanssa mikä sitten ei sujukaan. Alkuun oman elämän ongelmia ratkomaan taioilla lähtenyt ja synkronioitaan seurannut voi inhottavaa kyllä päätyä itkemään helvetissään josta kukaan muu ei puhu ja jossa keltään (varsinkaan normaaleilta ihmisiltä, jotka sulkisivat sinut sairaalaan) ei voi pyytää apua.
Postausvinkkejä aiheeseen liittyen: Qi of an inner acrobat, eli henkisyydestä, Kirjavinkkejä henkisyyteen, Manifestoin itselleni rikasta miestä, tai tuota- eli johdatus tämänkin vibe-geimin syvempään filosofiaan,
ikaplikanhymy 