Qi of an inner acrobat (Eli, henkisyydestä)

Tammikuun aikana on tullut rustailtua postauksia vain syvemmän pään asioista kauneus-juttujen jäädessä sivummalle. Henkisempi, rakastavampi näkökyky elämää ja sen ulottuvuuksia kohtaan on kuitenkin itselleni osa kauneuden kokemusta. En pidä henkinen-sanan uskonnollisesta tai hihhusta sävystä, vaan otsikon mukaisesti olen mieluummin vaikka elämän ja sisäisteni akrobaatti, ajattelija.
Tässä samaan aikaan kokeilen eri tapoja ilmaista itseäni ja mietin miten somessa olla. Olen liikkeessä, mutten vieläkään siellä missä kokisin löytäneeni täysin omaani.

Pääosin luonnonkosmetiikastahan olen tosiaan somettanut pitkään, aika hiljaksiin ja omalla tavallani. En ole koskaan ole viitsinyt pelkkiä uutuus- ja mainos-postauksia tehdä kun ne eivät tunnu omalta. Päivittelen yhä löytöjeni myötä kosmetiikkatuotteiden suosikki-listaani ja kirjoitan aiheesta toki pidemmin jos jokin inspiroi erikseen.

Tämä postaus sisältää kuvia maalauksistani Totems-sarjasta, kurkkaa lisää tietoa ja muita maalauksiani täältä.

Sisäinen kauneus ja sen tuoma ripaus henkisyyttä tarkoittaa itselleni sen seuraamista mikä saa minut eläväksi. Kuten lempeämpää otetta elämää ja itseäni kohtaan. Kuten tietoisia arvoja ja syvempiä merkityksiä elämässä. Tämä johdattaa eri asioissa elämän hyväksymiseen ja ymmärtämiseen, avoimena oppimaan ja hakien yhteyttä elämän ja ihmisen sieluun (jossa minulla soi aika usein jytä-biisejä ja teknoa, herkemmän lisäksi). Tämä on minulle myös elämän ja todellisuuden avointa tutkimista, sekä elämälle tai sen tärkeimmille antautumista täysin palkein.

Olen vähän erottamassa sanan ”henkinen” koskettamasta sen taivasta halailevaa sävyä ja kertomassa siitä mitä oikea elämä itselleni on tuonut. Osa henkiseksi ja energeettisiksi luokiteltavista kokemuksistani ovat epätavallisia ja muille ennen kokemattomia, luonnollisesti jopa epäilyttäviä- mutta kun ne kerran asettuivat osaksi pakettiani niin olkoon niin. Henkisyydessä voidaan miettiä korkeita asioita, mutta kyllä ne kuraiset ihmiskengät ne jumalisimmat, henkisimmät, kivoimmat ja tarkoituksellisimmat lopulta ovat. Ne ovat lähtökohta kaikelle.

Henkisyys ei siis tällä itse käyttämälläni tavalla liity hengellisyyteen ja uskontoihin (siis organisaatioihin ja vankkoihin käsityksiin siitä miten asiat ovat), vaikka toki sanojen rajallisuuden takia jotkut ihmiset voivat viitata henkisyydellä omiin käsitesisältöihinsä ja myös uskontoon tai johonkin jota toteutetaan käytännössä kuin uskontoa. Onhan minussakin toki myös uskoa tai näkemyskimppuja johonkin suuntaan, kuten omaan kokemukseeni siitä että elämässä on sielu sekä rakkautta ja ettei kaikki täällä ole kaaosta ja pelkkää biologiaa.
Ihmiset ehkä yhä vieroksuvat henkisiä uskomuksia enemmän kuin vaikkapa terveys-uskomuksia tai kirkkoon uskomista, nyrpistäen nenäänsä omille oletteilleen ja kuuntelematta mitä toinen tarkoittaa.
Ota sinä viisas pieni-suuri ihminen tämä kuvailemani henkisyys kuitenkin mieluummin jotakin kirkassilmäistä iloa ja valoa kuvaavana fiilis- ja soul searching-sanana.

Spirituaalisuus ja henkisyys tarkoittavat samoja asioita, kunkin suussa omiaan. Netissä molempien termien alla kukkii aikamoista new age-henkeä hippi-heilunnasta utuisiin valotyöläisiin ja enkelihoitajiin, noitiin ja wiccoihin tai hyviin saatananpalvojiin asti. Ihmiset etsivät ja löytävät sisimpänsä eri tavoin.
Eritoten sisäiseen kasvuun ja asioiden tiedostamiseen painottuneet saattavat käyttää itsestään esimerkiksi termiä ”tietoiset”. Itselleni on muualta tuttu myös ”tietolaiset”, ja vähän vitsillä ”pelkät hyvikset” jonka itsekin leikisti lanseerasin tuossa joku postaus sitten. Jotakin sanaa pitää käyttää kun asioistaan puhuu, ei nämä muuta. ”Tietoinen” on hyvä termi siinä mielessä, että se kuvaa nimenomaan tietoisen elämäntavan ja arvojen merkitystä vähän joka tasolla, ehkä minun pitäisikin omia se termi näistä eniten.

Henkisyyttä ja tietolaisuutta josta puhun voisi kutsua myös sisäiseksi kypsyttämiseksi. Se on järjen ja tunteiden käyttöä siinä että nähdään omia ja ympäristöltä perittyjä toimimattomia luuloja pidemmälle ja opetellaan parempia, kenties kiltimpiä ja rakastavampia.
Voit siis sinäkin olla tällainen henkinen, tietoinen, tyyppi jo, vaikket termiä käyttäisikään. Ihan hiljaista elämän ja itseen kertyneen muuntamista, tekee moni.

Osa henkisistä hepuista hyödyntää eklektisesti eri filosofioiden ja ajattelusuuntien, jopa uskontojenkin, kuvia, teorioita ja selityksiä maailmasta käyttäen niiden tarjoamia malleja tutkimuksiensa ja etsintäretkiensä välineinä. Näitä välineitä käytetään myös kohderyhmään sopeuttaen tietoa välittäessä ja keskustellessa. Jotkut asiat on mahdotonta sanoittaa noin vain joten kieli ja se miten asioista kerrotaan voi olla symbolista tai se voi vaatia vastaanottajan omaa kokemusta tullakseen ymmärretyksi oikeassa sävyssä. – Vähän näistä ja lisää henkiset kirjat kertovat, ja koska henkisten matkaajien joukossa kukaan ankara pappi ei ole koputtamassa nokkaansa siitä millainen vetotyyli johtaa helvettiin, matkantekijöiden ja sisäisen maailmansa alkemistien henkiset reilit ovat mitä kirjavampia niinkin että se monia konservatiivisempia ituttaa kun heidän mielestään sielun pitäisi olla tiettyyn muottiin ahdettua pyhää ja jumalien ankaria.

Tämä ei tarkoita että minulla olisi jotakin uskontoja vastaan, kunhan heitän huulta. Uskon että henkisyyden ja uskontoja suunnat terveimmillään lähenevät toisiaan, ollen molemmat mikä kullekin sopivia tyylejä ja tapoja selittää sekä vetää omaa vibeä.

Omaan kudokseeni kuuluu se, että eri aiheet kiinnostaa. Olen siis kirjoittanut tänä vuonna jo synkronisiteeteista, massin ja miesten manifestoinnista (tässä pohdin siis manifestointi-klikkejä ja avasin aihetta kiltimmin silmin), kirja-vinkeistä hyviksille sekä psykedeeliterapiasta. Nämä ovat hyvin varovaisia kosketuksia siihen maailmaan mitä elän eivätkä kerro kaikkea.
Olen nörtti ja matkani varrella husannut siellä sun täällä astrologiasta Human designiin, David Wolfesta ja superfoodeista Andrew Bartzikseen, Ekhart Tolleeen ja Joe Dispenzaan- ja käynyt parissa Teal Swanin seminaarissa Lontoossa kurkkimassa menoa parikin kertaa. Edellä linkkaamastani kirjavinkki-postauksen kirjoista saa jonkin verran makua askelista, vaikka käytännön kulkuni onkin vienyt aivan omaan erityiseen suuntani ja juuri sillä matkalla olen yhä miettien miten tässä itseäni ilmaista.

Henkinen taustani on vanhoillislestadiolaisuudessa, se oli vanhempieni ja heidän vanhempiensa usko ja kuljin siis piirien seuroissa lukion alkuun asti, mutta irtauduin yhteisöstä ilman sen kummempia tuskia, epäilyjä tai pelkoja. Koen taustan, yhteisön tuon ajan vanhanaikaisten tapojen ym., jättäneen omia jälkiään, mutta mitään kummempia kauhutarinoita tuohon menneeseeni ei liity. Kaikessa on aina monta puolta. Noista ajoista lähdin etsimään itseäni ja olen rinkuttanut ovikelloa jos toista löytääkseni omaa.

Jotain ilmaisua käyttääkseni ja niihin mainitsemiini epätavallisiin henkisiin kokemuksiin liittyen, olen muun matkani myötä yliaistillinen enkä ole ollut sitä aina. Tämä on kokemukseni yksi aspekti ja osa päivittäistä arkea.
Minua on avattu lukemaan tiettyä energia-sfääriä. Ihmisen henkistä energiaa. Siis, minulla on käytännön kokemusta ja siitä kumpuavia ajatuksia siitä mitä henkisissä kirjoissa puhutut ihmisen omat energiat voivat olla ja miten ne tietyissä oloissa käyttäytyvät. Postaus venyy liian pitkäksi jos alan selittää tätä maailmaa, joten keskitytään nyt muuhun henkisyyteen.

Kokemuksieni tähden olen, kuten postauksissani on ilmi tullutkin, tarkempi siitä miten mm. henkisyyteen kuuluvaa energiatietoa (menevätkö tässä sanat jo sekaisin, en ole oikein varma mitä käyttää?) pitäisi mainostaa ja kertoa. En siis ole joukkoa joka väittää että mielen voimalla kaikki voisivat parantua syövästä heti ensi viikolla jos vain muistaisivat meditoida tarpeeksi, ja jolleivät parannu niin oma vika. Edellinen on minulle oikeiden asioiden tulkkausta väärään suuntaan ja vastuutonta elämällä leikkimistä. Itsekin, vaikka omin silmin juttua näen ja tiedän, olen hoitanut joitakin monimutkaisia energia-hommia vuosikaupalla enkä edennyt pitkiin aikoihin juuri ollenkaan. Ei näistä aivan kaikkea tiedetä, osa vaatii hitaita askelia itseen, ja tutkimukset sekä todelliset asioiden/ energioiden muutokset vievät aikaa. Liian suuret väittämät kertovat vain siitä ettei ymmärretä alkuakaan siitä mitä energiat ovat ja kuinka monia ja outoja tasoja meissä ihmisissäkin niihin voi esteenä vaikuttaa.

Näillä silmin katselen maailmaa, ja aiheeseen monesti nivoutuvat myös feministinen ja yhteiskunnallinen valppauteni. Kerron vielä yhden asiastakukkaruukkuun-esimerkin ja alan quotilla.

”He who copes with the world the best is often the one who will do the very least to change it. Instead, he will do the very most to teach everyone else how to cope with it the way it is.” / Teal Swan

Tämä opettajan quotti siis sanoo jokseenkin että he jotka ovat parhaita selviytyjiä, tuskin koskaan ovat maailman muuttajia vaan paasaavat siitä kuinka maailman kanssa voi ja pitää pärjätä (vaikka tekis kipeää, ei haittaa). Aika moni tänä aikana aikuistuva on oppimiensa, vanhempiensa sukupolvea parempien tunnetaitojen takia enemmän yhteydessä itseensä ja sanoo ääneen sen ettei jaksa eikä selviä eikä haluakaan, vaan että maailma voisi ihan hyvin muuttua eikä sen ole välttämätöntä imeä meistä kaikkia mehuja – koska me itse pidämme yllä kovaa järjestelmää ja olemme keksineet sen kaiken.

Miellän uuden sukupolven tekevän myös henkisiä valintoja, kun se ei pärjää väkisin vaan valaa ja vaatii muutosta.
Kovan maailman menestys-filosofiat, osa politiikasta ja kapitalismin toksimmista aatteista eivät aina osaa nähdä mitä oikeasti tukevat, sitä että ne muuttumaan kankeina kannustavat pärjäämään ja kilpailemaan (sekä toisia, planeettaa että) itseä vahingoittavaa tietä, vaikka (kaikkien osapuolien) kuolemaan vievää kautta.
Henkisyyden ja uskontojen vanhanaikainenkin osa, missä gurut/ papit/ jumalattaret sylkevät pyhää vettä kuulijoidensa surujen päälle ja käskevät valaistumaan suoraa päätä on yksipuolinen ja toksinen, kova, opeissaan muutokseen kykenemätön ja siis lainaustani koskeva.

Itse haluaisin olla välittämisen ja pehmeyden puolella, koska olen nähnyt konkreettisesti mitä ne myös energiatasoilla meidän kautta ja meissä pidemmän päälle luovat (oma tarinansa, ylipäätään väittävät ennen pitkää ihmiselle omia kauheuksiaan ja manifestoivat kaikkea 💩a). Meillä on aivan hirveästi opittavaa siitä, miten tärkeää on ja mitä tekee vaikkapa hoiva. Tästähän feminismikin usein puhuu, se on henkistä, se on rakkautta, ja sellaista muutosta ja maailmaa kannatan.
Vähän kyllä kun monien asioiden kehitystä katsoo, ihmiset todella tulevat enemmän toisiaan kohti ja moni aate modernistuu pehmeämpään ja siis myös henkisempään suuntaan.

Up, I mean no harm/
feeding music of no war/
Cheers, qi of an inner acrobat.

Tässä pätkä sävyltään tähän kaikkeen liittyvästä runostani. Ensi numeroon 💫.